sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Luonnon huminaa

Kävimme tänään ranskojen kanssa Hämeenlinnan Kaupunginpuistossa ulkoilemassa. Heti alkuun kaksikko otti reippaat juoksu pyrähdykset jonka jälkeen oli vuorossa antaumuksellista ruokailua. Tämän jälkeen vain nökötettiin ja lötköteltiin rennosti metsän siimeksessä. Oli hurjan ihanaa katsella kaksikon onnea. Lillistä tosin huomasi että se on tottunut eloon keskustan ytimessä, parvekkeella. Neiti oli aivan ihmeissään joistakin luonnon äänistä ja huminoista. Jallu kuitenkin rauhoitti neitiä itsevarmalla ja rauhallisella olemuksellaan, sillä ukko on hyvin tottunut ulkona oloon ja eloon. Kyllä mä niiiiin haaveilen että taas joku päivä mun kanit saisivat asua oikeesti ulkona. Loppuun muutama kuvatus.






Kanivahti Nemo

Mahtaa olla kovin mielenkiintoinen kivi.



Kukkulan kuningas

Vanhuskin innostui ralliin.

Lilli kummastelee luonnon huminaa



Jallu löysi ystävän


torstai 31. toukokuuta 2012

Pro Hay Basic

Marssin kiukkuisena ja päättäväisenä uudelleen Hämeenlinnan Agrimarkettiin hakemaan kaneilleni heinää. Siis oikeaa, kunnollista ruokaa lemmikeilleni. Enkä mitään ylihinnoiteltua kuraa jota nuo eivät edes syö. Soittelin parille kani-ihmiselle ja jopa ProHayn valmistajalle ja otin asioista selvää. Kysymyksenä oli, sopiiko säilöheinä kanille? Kaninkasvatajat totesivat säilöheinän sopivan kanin ravinnoksi.  Kanille sopii parhaiten ennen apilan kukintaa ja timotein tähkälle nousua korjattu heinä. Tälläinen heinä menee käytännössä ottaen säilörehuksi.

ProHay Odelma on kaneille ja marsuille valmistettua kuivaheinää, korjattu syksyllä. Tuote on käytännössä timotein lehteä. ProHay Odelma on erinomaista nimenomaan marsuille, toisin kuin kaneille. ProHay Basic on säilöheinää joka on korjattu ennen heinän kukintaa ja on valmistettu pääasiassa hevosille.

Meillä on tätä kirjoittaessani menossa vasta ensimmäinen paali säilörehua käytössä joten varsinaista kokemusta ei löydy. Heinä maittaa omille kaneilleni paremmin kuin koskaan ennen, myös heinänirso Jallu on syönyt huomattavan määrän ProHay Basicia tämän päivän aikana. Jos et saa heinää joltain tilalta tai tallilta, on ProHay Basic (20kg/n.10e) mielestäni erittäin varteenotettava vaihtoehto. 

ProHay Basic aukileikattuna.


Vasemmalla ProHay Odelma, oikealla ProHay Basic.


Tyytyväiset asiakkaat.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

ProHay Odelma

Kävin eilen Hämeenlinnan Agrimarketissa ostamassa kaneille heinää, sillä olen totaalisen kyllästynyt hevostallilta raahaamiseen mutta, en kelpuuta tavaratalojen heiniä mutta en kärsi maksaa eläinkauppojen hintoja. Niimpä marssin vanhaan, tuttuun ja luotettavaan Agrimarkettiin. Vastassa oli kiukkuinen keski-ikäinen nainen jolta oli tajuttoman vaikea saada tiedusteltua yhtään mitään. Sain lypsettyä naisesta sen verran ulos, että heiltä löytyy kahta heinää ProHay hevosille ja ProHay jyrsijöille. Olin kiinnostunut hevosten heinästä, sillä se on useimmiten laadukkaampaa. Nainen tuomitsi yritykseni ostaa hevosten heinää, eikä kyennyt edes perustelemaan miksi ei. Koitin kysellä heinän tyypistä ja tuotteen sisältämistä aineista, mutta en saanut vastausta. Ostin kaneille ja jyrsijöille tarkoitettua heinää 8kg pakkauksessa jolla oli hintaa noin 12e. Kun tänään avasin pakkauksen, paljastui muovien sisältä kuivattua, lyhyttä ruohoa. En edes kutsuisi heinäksi. Omasta mielestäni heinä on korsimaista, pitkähköä rehua.
Heinä on kanin pääravintoa, joten jos tulee päättää panostanko korsirehuun (heinä) vai väkirehuun (ns. kaninruoka) on vastaus selkeä. Korsi rehu on se, mitä kani todella tarvitsee, mitä ilman ei kykene elämään tervettä elämää. Väkirehu on ihmisen keksimä lisä, jota ilman on kanin mahdollista elää (suosittelen silti kaikille kasvaville ja ulkona-asuville kaneille väkirehua heinän lisäksi). Ensi kertaan aion selvittää miksi ProHay hevosille ei muka sopisi kaneille ja jos totean kyseisen tuotteen kanille sopivaksi, aion ostaa heinän sano myyjä mitä lystää.
Kunhan ihmettelen, miksi palvelualan ammattilainen ei edes yritä selvittää vastausta asiakkaalleen aiheellisiin kysymyksiin? Ja miksi ihmeessä tuo ProHay:n jyrsijäheinä on tuollaista kuraa? Menee oikein tunteisiin tää tämmönen.


maanantai 21. toukokuuta 2012

Pilvilinnoja

Ajattelin avautua täälä mun suuresta kanihaaveestani, jonka toivon joskus toteuttavani kun olen vähän vanhempi. Oon kerta kaikkiaan niin halkeamis pisteessä, mä niin haluan suloisen, käytännöllisen ulkokanilan!

Toivoisin ulkokanilaa, sillä minun silmääni vaikuttaa että kanin olisi yleisesti ottaen helpompi olla onnellinen ulkona. Tosin jotkut sopivat paremmin sisälle kuin toiset. Lisäksi ulkona on mahdollisuus antaa kanille enemmän tilaa ja luonnollisemmat olosuhteet. Ulkokanilassa on myös se hyvä puoli, että sotku ja hajut eivät kantaudu ihmisten asuintiloihin. Tällä on hyvin paljon merkitystä, etenkin allergiaperheille.

Haaveilemassani kanilassa olisi piharakennus, jossa olisi kaksi tilavaa karsinaa eri puolilla huonetta. Kummassakin karsinassa eläisi useampi kani. Keskellä olisi tilaa vesipisteelle, heinälle, purulle ja mulle tarpeelliselle. Jos mahdollista, jonkin sortin heinäparvi olisi erittäin käytännöllinen. Betoni tai kivilattia pysyisi viileänä kuumina kesäpäivinä ja olisi myös pestävissä. Sisätiloissa olisi pienen pieni lämmitys, jolloin vedet eivät menisi jäihin talvisin. Kummastakin karsinasta olisi vapaa pääsy tilaviin ulkotarhoihin koko piharakennuksen leveydeltä. Ulkotarhoissa olisi myös eristetyt kopit, jos joutuisin joskus katkaisemaan pääsyn karsinasta tarhaan tilan jakamiseksi. Sisätilat ja tilan jakaminen mahdollistaisi myös talvella astuttamisen. Talvimasennus on yleistä kaneilla, joten kanien hyvinvoinnin ja kasvatuksen kannalta olisi ihannoillista ajastimella toimiva päivänvalolamppu. Kukapa ei haluaisi moista kanilaa?

Lopuksi mahdottoman hieno hahmotelma selkeyttämään:


torstai 10. toukokuuta 2012

Sairastuvalla, jälleen

Nyt on kyllä taas hermot kireellä ja harmituksen aste sata. Lienee Jallu jo vanha ukko, kun on alkanut tulla kaiken moista pientä vikaa, mut ei tämmöne ole kivaa. Jallun luonnekkin on hieman vinksallaan entiseen verrattuna, joten olen huolissani. Otin tänään kuvia ja lähetin ne muutamalle eläinklinikalle jossa löytyy kokemusta nimenomaan kaneista, josko joku osaisi viimeinkin diagnosoida Jallun silmänkin! Suurin huoleni on mahdollinen kipu ja piileekö näiden oireiden takana jokin sairaus.

Vaivoista vanhoin on sumentunut silmä, jonka poikki kulkee viiru. Olen ravannut eläinlääkäreillä ja saanut eri diagnooseja, tippoja ja pistoksia jotka ovat olleet kaikki yhtä tehottomia. 



Seuraavaksi meillä tulehtui tassunpohjat. Tassujen kunto on heilahdellut aikas paljon, ollaan pehmennetty alustaa, lisätty vitamiineja, rasvailtu ja paketoitu mutta tassut ei silti näytä terveeltä.




Viimeisin pisara oli kun herralta tippui toinen alahammas ja löytyy piikki. Hampaissa on ollut myös järkyttävän suuria kalkkikertymiä. Heinää on, jyrsittävää on.




tiistai 24. huhtikuuta 2012

Kevättä ilmassa


Lilli ja Jallu pääsi tänään aamusta taloyhtiömme sisäpihalle relläämään. Lilli otti kaiken ilon irti ja päästeli höyryjä oikein kunnolla. Oli niin ihanaa istuskella kivetyksellä ja katsella kuinka ranskat nautti. Jallu ärisi koiralle ja loukkaantui kun koira kumautti takaisin. :D Olisitte nähneet kuinka loukkaantunut Jallu oli. Ulkoilutan siis kaneja ja koiraa samaan aikaan vapaana ja ne tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään, koiran rauhallisen luonteen ansiosta. 





tiistai 17. huhtikuuta 2012

B-poikueen kuulumisia

Oon ihan järkyttynyt, pikkuiset ranskanlupat lähtevät ensiviikolla jo maailmalle! Tää kaksi kuukautta on menny niin hurjan nopeasti ja kun muksutkin kasvoi järkyttävää vauhtia. Pikkuiset ovatkin päässeet muutamana lämpimämpänä hetkenä kanilaan kirmaamaan ja mussuttamaan maitoa, sillä Lilli on juuri muuttanut takaisin Jallun kanssa parvekkeelle. Olipas jo korkea aikakin, neiti opetteli avaamaan liukuovet ja repi kaikki vaatteet ja tavarat pitkin poikin huoneeni lattiaa. Mutta joo, muksut ovat aivan onnesta vääränä päästessään kanilaan riehumaan ja kaikki rakastavan nimenomaan Jallua, siellä ne ovat aina yhdessä kasassa. Olen myös hurjan iloinen, sillä jokainen muksu näyttäisi pissaavan vessalootaan, kyllä tuollaisia viksuja vekaroita kehtaakin lähettää maailmalle. 



sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Pessi 16.5.07-15.4.12

Me ollaan koettu yhdessä enemmän ku voin enää ikinä kokee eläimen kanssa, mut tiiän et joku päivä me vielä kohdataan.





sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Ujo varattu... kenelle?

Dodii, nyt sitten poistin kaikki tekstiviestini enkä enää muista kenelle Ujo onkaan muuttamassa? Tämä johtuu siis täysin omasta toilailuistani, mutta mulla ei ole edes nimeä ylhäällä. Joten, jos olet varannut multa lkeltaisen ranskauroksen nimeltä Ujo, ota yhteyttä ja ilmoittele itsestäsi sähläävälle kasvattajalle! Jos asia ei selviä luovutukseen mennessä, joudul etsimään kanille uuden kodin. Olen erittäin pahoillani tästä sotkusta. ;( Ei hävetä huhuilla kadonnutta varaajaa tällee internetin välityksellä, mutta oma mokani.  :/

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Still love you.

Nyt se päivä sitten koitti, nimittäin Pessin ja Illusian muutto tapahtui eilen illalla. Ensin kaksikkoa oli ottamassa nuori wippetkasvataja Porin kulmilta. Omistajaehdokas ei selvästikään ollut varma hankinnasta, sillä häneen oli hyvin vaikeaa saada yhteyttä ja ennen pitkään kaikki yhteydet pian mystisesti katkesivat. Odottelin viikon, kunnes laitoin kanit jälleen myyntiin. Pian mulle soitti parikymppinen perheellinen nainen joka halusi kaksi kania eläinlaumansa jatkeeksi. Tässä vaihtoehdossa mua kiinosti se, että puput olisivat päässeet ulos valtaisaan aitaukseen elelemään. Tämä koti kuitenkin peruutettiin tuntia ennen kun kanien oli tarkoitus muuttaa. Tässä kohtaa olin jo myllännyt kanilan uuteen uskoon, jossa ei ollut sijaa kaksikolle enää. Ei paniikkia. Paniikki! Soitin aivan päättömän puhelun Hannalle, ihan niin kuin se olis voinu tehdä asialle mitään. No kai mä vain tarvitsin jonkun jolle puhista kyseisestä asiasta. 
Istuin sängyn laidalla ja tuijotin ihan paniikissa kuljetusboxissa istuvia Pessiä ja Illusiaa. Poikaystäväni käppäili sisään ja katto mua kuin tyhmää, muistuttaen kymmenen vuotiaasta Tammelalaisesta tytöstä joka oli soittanut aiemmin kyseisenä päivänä kyselläkseen kaksikosta. Epäilin hieman, mutta soitit tytön äidille ottaakseni asioista hieman selvää. Pian selvisi, että perhe asuu maalla ja heillä hevosia sekä kanoja. Eläinrakas äitim ehdoton plussa kaneja lapselle annettaessa. Saavuin Tammelan perämetsissä sijaitsevalle pientilalle kahdeksan aikoihin illalla. Uudet omistajat olivat hurjan onnellisia ja olivatkin sisustaneet kaneille jo oman karsinan tallista. Tuntui suhteellisen hyvältä jättää kanit niin mahdottoman hyviin oloihin. 
Onneksi Miinan kanssa oli huomattavasti helpompaa. Miina on käynyt muutamassa estekilpailussa ja sen on hypyttänyt eräs tuttavani. Näillä kahdella synkkasi heti. Niinpä olin hurjan iloinen kun Miina sai muuttaa Maijalle  Saloon. <3 Nyt alan selvittämään syytä miksi viisi ranskalasta juoksee pitkin meidän taloa. 

tiistai 20. maaliskuuta 2012

3 viikkoa häämöttää!

Huomenna lapset täyttävät kolme viikkoa, huimaa! Tällä kertaa myös valokuvat päätyivät koneelleni asti. :) Joten laitetaanpas nyt tännekkin esittely nimistä.

Lystikäs tai Vilkas

Lystikäs ja Vilkas

Nuhanenä

Jörö

Lumikki

Unelias

Viisas

Ujo

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Lumikki ja seitsemän kääpiötä

Tänä aamuna lapsosia pällistellessämme kihlattuni tuumasi että pesässähän tuhisee Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Ja eikähän siihen enää ollut muuta sanottavaa. Osalle lapsista nimi sopii kuin nenä päähän, mm. Lumikki, Unelias, Vilkas, Nuhanenä. Jotkut lapsista saivat nimen vain teemaa kunnioittaaksemme. Omasta mielestäni lapset saivat ihan veikeät nimet. Toivotaan että kyselyjä alkaisi kohta sadella enemmänkin, niin löytyisi jokaiselle "kääpiölle" koti! Kuvasinkin lapsoset tänään, mutta koneelle tuonnissa tapahtui jotain mystistä jonka tuloksena kuvat eivät ole koneella eikä muistikortilla. Katsellaan alkuviikosta josko kävisi parempi tuuri.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Hold your head up high and this pain will die

Puran nyt ahdistustani tänne. Olen siis luopumassa kolmesta kanista, joista yksi sattuu olemaan ensimmäinen oma kanini, rakkain Pessi. Kesällä on edessä suuri elämänmuutos, kun muutamme kihlattuni kanssa yhteen. On sanomattakin selvää, että rahan kanssa tulee olemaan tiukkaa eikä asuntokaan tästä johtuen tule olemaan kovin hulppean kokoinen. Mielestäni meidän tapauksessa olisi kohtuutonta pitää kaikki viisi kania ja suurehko koira. Päädyin kolmikon myymiseen johtuen niiden rakkaudesta toisiinsa. Pessi ja Illusia ovat aivan mieletön pari, kun joskus ovat olleet erossa ovat kumpikin masentuneet. Olen siis todennut, että niin kauan kuin nämä kaksi pysyvät yhdessä, ne ovat onnellisia kunhan on joku joka katsoo hieman perään. Miinalla on jo tiedossa hyvä koti jossa on lajitoverin seuraa sekä kokenut omistaja. Kun taas ajattelee asiaa Lillin ja Jallun kannalta, ne saavat enemmän tilaa ja huomiota. Huomio on etenkin Jallulle kovin tärekää, poitsu kun on kasvanut vapaana mamman jaloissa.

Välillä tuntuu et olen aivan kamala ihminen kun horjutan noiden kolmen tuttua, turvallista maailmaa muuttamalla lähes kaiken minkä ne tietää ja tuntee. Mutta ei sekään olisi niille oikein että ahtaisin ne pieniin tiloihin, eikä voisi aina olla varma että milloin tulee seuraava heinätön viikko. Mutta aina tulee mieleen Pessi ja ne kaikki muistot meistä jolloin musta alkaa tuntua etten saa henkeä. Haluan vain varmistaa, että kanit pääsisivät kokeneisiin käsiin ihmiselle, jonka elämäntilanne olisi suteellisen vakaa. Toivon myös että kanit pääsisivät muuttamaan uusiin koteihinsa mahdollisimman pian, jotta tämä stressi ja ahdistus lakkaisivat, jolloin voisi aloittaa shokista tokenemisen.

 Miina antaa selkähierontaa

 Miinan estekoulutusta komeilla puomeilla xD

 Pessin kanssa sinnikkäästi Hannalla pomppimassa pimeässä pakkasäällä.

 Pessin kanssa rajojen kokeilua.

 Tollo Illusia kakara<3

 Sininen taivas ja kesä

 Oot aina rakkain, no matter what comes

 Hassutellaan kiltin Illusian kanssa

 Nemo je Pessi auttaa 

 Illusia löysi ystävän!

 Pessi pesulla.

 Vesipeto mökillä.

 Pikkuriikkinen Pessi-muksu

 Kaikki ne estekisat...

 Illusia mun tukena Vantaalla yksi kesä.

VauvaMiina


Tää särkee mun sydämen, mut mä rakastan teitä aina. <'3

perjantai 9. maaliskuuta 2012

10 vrk

Lillin lapsoset on jo 10 vrk, hui kauheeta! Mukulat näyttäisivät kasvavan aivan huimaa vauhtia, myös pikku Ruipelo alkaa saamaan muita kiinni pikkuhiljaa. Lapset on alkaneet jo vaellella pesästä ulos etsien Lilliä, raukka ei saa enää edes syödä rauhassa kun on jo heti kahdeksan nälkäistä pikkuista jaloissa. Myös poikasten värit ovat varmistuneet, lukuunottamatta yhtä rajatapausta. Värejä pesästä löytyy luonnonkeltainen x2 (naaraita), luonnonkeltainen vk x2 (uroksia), luonnon isabella (uros), luonnonisabella vk (uros) ja yllärinä madagaskar (naaras). Ainoa epäselvä on joko luonnonkeltainen tai luonnonisabella (uros), toistaiseksi kallistuisin luonnonkeltaiseen, jolloin tämän värisiä poikasia olisikin 3.

Lilli on keksinyt ihanan "leikin" meidän aamuöiden ratoksi. Neiti hyppää lipaston tai työpöydän päälle, jossa ei tietenkään saa olla. Mun pitää nousta sängystä ylös ja laskea kani maahan. Jollei palvelu pelaa, huomiota haetaan tiputtelemalla kosmetiikkatuotteita, laseja tai muuta rikkimenevää. Muuten Lilli on käyttäytynyt odotettua paremmin, Oon todella yllättynyt, sillä se ei ole edes papanoinut muualle kun häkkiinsä vaikka neiti saakin olla kaikki päivät vapaana koko asunnossa. Myös puupinnat ovat saaneet olla rauhassa järsimiseltä, hyvä Lilli! 

 Lilli ihmettelemässä 

Luonnonkeltainen naaras

 Luonnonkeltainen vk uros

 Mahdollinen luonnonkeltainen uros

 Luonnonisabella uros

 Madagaskar naaras

Ruipelon (luonnonisabella vk, uros) komea massu!