keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kumpi vai kampi?

1mx1m häkit kaksikolle ja yhdelle ranskalle.
Olen kysellyt vuokranantajaltani lupaa kanien pitoon asunnossamme. Ensin vastaus oli hieman epäilevä ja kielteinen, mutta loppuviimein saimmekin myöntävän vastauksen. Minulla olisi lupa ottaa parvekkeelleni jälleen ranskanluppia, ehtona on suojata parveke mahdollisimman hyvin mahdollisia pissoja vastaan. Osa minusta haluaa aivan valtavasti kasvattaa ranskoja, ravata näyttelyissä ja päästä taas enemmän tai vähemmän aktiivisesti toimintaan. Mutta, mutta...

Kerroshäkki
Ensin mieleeni tulee kysymys kanien jaloittelupolitiikasta ja reviiristä näin yleisesti. Tämä on seikka joka on jokaisen kaninomistajan itse päätettävissä, minkälaisen tilan haluaan kanilleen antaa. Se on jokaisen oma asia eikä siihen ole kenenkään puuttumista niin kauan kun lakisääteiset vaatimukset täyttyvät. Minulla on ollut enimmillään neljä häkillistä kaneja ja tällöin kanit jaloittelivat kahdentoista tunnin sykleissä. Tärkeintä on, että minä itse olen tyytyväinen lemmikeilleni tarjoamaani tilaan ja että kanini voivat hyvin. Olen aina pitänyt tärkeänä että kani saavat mahdollisimman suuret elintilat. Pystynkö tarjoamaan kaneille tarpeeksi suuren tilan ja silti pitämään parvekkeen kunnossa? Rakennanko suuren kaksi kerroksisen häkin ja pidän kanit siellä vai yritänkö jotenkin suojata koko parvekkeen, valkoisia seiniä myöten? 

Kolmeen osaan jaettu ulkohäkki.
Miksi haluan nimenomaan kasvattaa, miksi minulle ei riittäisi tavallinen lemmikkikani? Minulle on tärkeää että minulla on joku jota hoitaa, sillä minulla on valtava hoivavietti. Lisäksi olen oppinut ja perinyt isältäni taipumuksen suureen intohimoon. Jos harrastamme jotain, emme tyydy perustasolle, vaan haluamme viedä asiaa eteenpäin. Jos ajamme crossmoottoripyörää, ohjaamme samantien safareja, jos ammumme jousipyssyllä, maahantuomme ja myymme jousia, jos pidämme lemmikkikania, harrastamme, kouluttaudumme ja kasvatamme kaneja. Minuun on vain sisään rakennettu halu oppia minua kiinostavasta asiasta ja viedä sitä eteen päin. Haluan olla oman asiani osaaja, asiantuntia ja eteen päin viejä. 

Väliaikaiset häkit juuri muutettuamme.
No, miksi minä en sitten jo kanna tavaraa ja rusakkoa selkä vääränä sisälle? Olen innostunut koirarodusta Amerkianstaffordshirenterrieri ja haluaisin tutustua kyseiseen rotuun perin pohjin. Pian koirani menehdyttyä olen kaivannut takaisin koirankoulutuskentille ja metsäpoluille aivan uudella innolla. Tunnen suurta mielenkiintoa ja paloa amstaffeja ja koiraharrastusmaailmaa kohtaan. Ongelmana on, ettei mieheni halua koiraa juuri nyt. Mutta ranskanluppiin puolisoni suostuisi, joten miksen palaisi takaisin vanhan harrastukseni pariin? Pelkään että kanit ja niiden suppeat harrastemahdollisuudet eivät enää tyydytä tarpeitani. Otanko koiran vaikka rakkaani ei ole 100% hengessä mukana vai otanko kaneja tähän pieneen kerrostaloasuntoon? Tästä asiasta on paisunut niin suuri asia päässäni, että tätä on uuvuttavaa ajatellakkaan ja taas toisaalta tulen hulluksi ilman. En todellakaan tiedä mitä aion tehdä. Mutta tiedän että nyt en voi hyvin.

Tämän postauksen kuvina erillaisia versioita meidän kanien asumuksista vuosien varrelta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti