Hoito-ohjeet

Tässä on minun antamani tietopaketti kanista ja sen hoidosta. Huomaa, että nämä ohjeet on kirjoitettu lähinnä ranskanluppaa ajtellen, vaikka nämä ovat kyllä aivan hyvät yleispätevät ohjeet.


Kanit eivät ole jyrsijöitä, vaan kuuluvat jäniseläimiin. Suurimpia fyysisiä eroja jänisten ja jyrsijöiden välillä on etutassujen rakenne sekä lisäksi kaneilla on poskihampaat. Kanit elävät luonnossa yhdyskunnissa jotka koostuvat kymenistä kaneista, vaikka eipä satapäinen yhdyskuntakaan ole ennenkuulumaton. Yhdyskunnissa on sekä naaraita, että uroksia. Luonnossa uroksien sopu perustuu pitkälti tarkan hierarkian lisäksi hyvin suureen reviiriin jolloin riitapukareilla on mahdollisuus vältellä toisiaan. Yhdyskunnalla on yhteinen alue niin maanpäällä kuin mullan alla. Maan päällä alue on keskimäärin suuren jalkapallokentän kokoinen, mutta tunnelit voivat yltää laajemmallekkin alueelle. Kanit rakentavat maan alle luolaverkostonsa jossa jokaisella onkalolla on oma tarkoituksensa ja yhdyskunnalla selkeä reviirijako. Pesäkunnassa on usein yksi uros ja yhdestä seitsemään naaraita. Urokset hoitavat yleensä yhteisen alueen puolustuksen ulkopuolisia kohtaan, kun naaraat taas keskittyvät yhdyskunnan sisällä oleviin pesäkuntien rajoihin. Suuri osa raja käytöksestä hoidetaan ulosteiden välityksellä, ulosteesta havaitaan kanin sukupuoli, asema ja parittelualttius. Kanit pyrkivät pysyttelemään mahdollisimman lähellä luolaston suuaukkoja, mutta tarvittaessa liikkuvat jopa yhdyskunnan alueen ulkopuolelle.

Ranskanluppa on suurin luppakorvainen rotu ja yleisin jättiroduista. Rotu on nimensä mukaan peräisin Ranskasta. Ranskanlupalla tulisi olla tiivis ja massakas ronko, pyöreä pää (naaraalla pienempi ja kapeampi kuin uroksella) ja korvat hyvin laskeutuvat, sisäänpäin kaareutuvat. Pituus korvasta korvaan 36cm. Uroksella ei ole leukapussia, mutta leukamuna on mahdollinen. Painoa aikuisella ranskanlupalla tulisi olla yli 5,51 kg. Ranskanlupalle on odotettavissa 5-6 elivuotta, näin keskimäärin. Nimenomaan ranskanlupille yleisiä sairauksia ovat silmäsairaudet, selkäranganrappeuma ja tassunpohjatulehdus. Luonteeltaan ranskanluppa on usein rauhallinen. Ranksanlupan sanotaan jopa tuhoavan pieniä rotuja vähemmän, mutta itse korostan yksilöllisyyttä. Tämä leppoisa jättiläinen sopii niin ulkokaniksi lajitoverin seuraan kuin sisäkaniksi. Ranskanluppa ei välttämättä sovellu estekaniksi ja keskivaikeata korkeammat esteet saattavat olla jopa sen terveydelle haitaksi. Luonnehtisin ranskanluppaa kanimaaiman ihmisrakkaaksi Karviseksi.

Ruokinnan isoimmat virheet ovat ylensyöttäminen ja väärä ruokavalio. Kani ei ole siemensyöjä! Kanin pääravinto on heinä ja sen lisäksi pupu ei välttämättä tarvitse aikuisiällä muuta kuin vettä. Ranskanluppa kasvaa niin hurjaa vauhtia, että sille oikea ruokavalio on entistä tärkeämpi seikka. Heinän lisäksi suosittelen annettavaksi täysrehupellettiä. Ranskanlupilla on usein sekoitettuna Primo 2 (lehmän pelletti) ja jotain kanin täysrehupellettiä. Itse sekoitan Rabbit Royalea ja Primo 2:sta suhteella 1:1. Ruuan annostelu riippuu mm. kanin iästä, rodusta, koosta, liikunnan määrästä, asuinoloista ja pelletti merkistä. Kasvavalle kanille tulee antaa pellettiä rajoittamatta 6kk vanhaksi, ranskanlupilla jopa siihen asti kunnes täyttävät yhden vuoden. Uudet ruuat kanin ruokavalioon tulisi lisätä varovasti ja vähitellen kanille vaarallisen ripulin estämiseksi. Kanin hampaat kasvavat jatkuvasti, joten ne tarvitsevat puunoksia (kuusi, haapa, pihlaja, hedelmäpuut). Tuoreruoka täydentää aterian ja on lisäksi mahdottoman hyvää! Perinteinen porkkana on erittäin hyvä tuoreruoka. Tärkeintä ruokinnassa on tietää mikä sopii kanille syötäväksi ja mikä ei. Jostain kasveista ja hedelmistä voi seurata haittoja kanille, esim. ilmaa suolistoon jota kani ei pysty poistamaan. Turvallista popsittavaa ovat mm. omena, päärynä, mansikka, persilja, viinirypäle, salaatti, banaani, lanttu, nauris, tilli, kurkku ja retiisi. Itse kerätessä tulee kiinnittää huomiota keruu paikkaan sillä ympäristön saasteet ovat kaneille haitallisia (eli älä poimi mitään ison autotien varresta!). Kanin ravinnoksi kelpaavia, itse kerättäviä herkkuja ovat mm. maitohorsma, nuori nokkonen, ruoho, voikukka (myös lehti!), apila, mustikan varvut, leskenlehti ja piharatamo. Älä syötä kanillesi sitrushedelmiä, kaalia tai ihmisten herkkuja! Kani ei saa olla lihava ja leukapussin sallisin vain ulkokaneille ja kantaville naaraille.

Ranskanluppa vaatii paljon tilaa kokonsa puolesta. Asumismuotoja on erinäköisiä, tässä muutama esimerkki.
1. Mahdollisimman suuri häkki, karsina tai jopa oma huone jossa kani viettää kaiken/lähes kaiken aikansa. Kani tarvitsee seuraksi lahitoverin.
2. Kani asuu asunnossa vapaana, mutta sillä on oma paikka josta kani löytää ruokansa, vessansa ja oman rauhan. Omana paikkana voi toimia häkki jonka ovi auki aina, pöydän alunen tai vaikka keittiön nurkka! Kani on onnellinen myös ilman lajitoveria sillä se on jatkuvasti ihmisen välittömässä läheisyydessä.
3. Kani asuu vuoden ympäri ulkona suuressa häkissä jossa on lämmitetty ja eristetty koppi. Lajitoveri on tärkeä seuran, mutta myös lämmön kannalta. Talvella kania ei saa tuoda sisälle, sillä sille tulee tiheässä talviturkissaan pian hyvin kuuma. Talvella lämmitetty koppi/tila on hyödyksi jotta vesi ei jäädy, muuten veden joutuu vaihtamaan vähintään kaksi kertaa päivässä. Ulkohäkki täytyy olla hyvin rakennettu ettei kani pääse ulos eikä pedot sisään (eli laadukas verkko, hyvä lukitus, verkko pohjassa ja katolla).
Kun kani on sisällä, on miellyttävämpää käyttää vessan kuivikkeena kissanpissahiekkaa joka ei haise likaisena yhtä paljon kuin puru. Itse olen todennut puupohjaisen kissanpissahiekan olevan imukykyisintä, perinteistä kissanhiekkaa kevyempää sekä ekologisempaa. Perinteinen kissanhiekka on kuitenkin paras lukitsemaan hajua itseensä. Oman paikan/häkin pohjalla kannattaa olla tukeva matto joka ei sotke samalla tavalla kuin puru. Navetta/kanilakanin vessassa voi käyttää purua mikä on edullisempaa kuin mikään kissanpissahiekka, huomaa kuitenkin että purun/mörttiröpön imukyky on lähes olematon. Ulkokani ei välttämättä tarvitse vessaa, sillä pissa imeytyy maahan ja papanat voi haravoida tarpeen mukaan. Ulkokanin kopissa olki, heinä ja puru ovat hyviä kuivikkeita jotka myös eristävät.

Kynsien kasvu on yksilöllistä, mutta hyvä tahti asloittaa leikkaamaan kynsiä on kerran kuussa. Tumman kynnen leikkaamisessa voi käyttää apuna taskulamppua verisuonen löytämiseen. Hampaat ja kynnet ovat tapaturma-alttiita joten niitä kannattaa pitää simällä esimerkiksi kynsien leikkuun yhteydessä. Hampaan lohjetessa tai kynnen katketessa ei tarvitse muuta kuin tarkkailla mahdollisen tulehduksen varalta. Turkinvaihdon aikaan kania kannattaa harjailla karstalla mahdollisen suolistotukoksen estämiseksi ja vaihdon nopeuttamiseksi. Osa kaninomistajista madottaa kaninsa kerran vuodessa (syksy) ja toiset madottavat vain tarpeen vaatiessa.

Kaneilla on muutama yleinen sairaus, muutama sananen yleisimmistä:

Tassunpohjatulehdus
Terveissä tassuissa on aina pyöreä, noin 5mm leveä karvaton kohta. Toisinaan tämä alue tulehtuu, kalju alue laajenee, kuivuu ja halkeilee, vuotaa verta. Vaiva johtuu yleensä suuresta koosta ja/tai ylipainosta, karkeasta tai kovasta alustasta, kanin väärästä ryhdistä. Kotihoito on mahdollista aikaisessa viheessa voiteella (esim. bepanthen, sinkkipasta) sekä siteellä/lasten sukalla. Pidä myös huolta että kanin alusta on mahdollisimman pehmeä ja puhdas. Jos hoito ei tehoa tai jalan tulehdus on jo pitkällä, kannattaa eläin viedä eläinlääkäriin. Huomaa, että tassunpohjan suojaavia karvoja ei saa ikinä ajella pois.

Pasteurella
Kaneilla yleisin infektion aiheuttaja. Bakteeri voi tarttua suorasta kontaktista kanista kaniin tai epäsuorasti esimerkiksi juomakupin tai ihmisen käden välityksellä. Moni kani voi kantaa pasteurellaa saamatta mitään oireita. Oreita ovat mm. paksu vuoto nenästä ja/tai silmistä, sisäkorvan tulehdus, paiseet ja keuhko-oireet. Kani täytyy viedä eläinlääkäriin mahdollisimman pian, sillä pitkälle edennyt pasteurella johtaa usein kuolemaan.

Kanin kanssa voi harrastaa suomessa estehyppyä sekä käydä näyttelyissä. Näyttelyihin pääsee kotipupukin kunhan kanilla on tunniste tatuointi ja kun ilmoitat kanisi PET-näyttelyihin. Suomen kaniyhdistys ry:n näyttelyissä kanilla on oltava sukupaperit. Estekilpailuihin pääsee aivan jokainen vemmelsääri kunhan ikää on tarpeeksi. Estekilpailu on helppoa aloittaa, esteen voit rakentaa muutamasta päällekkäin kasatusta dvd kannesta ja esimerkiksi harjanvarren pätkästä. Jos kiinostuit harrastuksista, niistä kannattaa hankkia lisää tietoa yhdistysten sivuilta!














Kuvassa kanini Pessi kilpailee keskivaikealla suoralla. (c) Pia

Lisää tietoa kaneista kannattaa hankkia internetistä esimerkiksi seuraavilta sivuilta:
Suomen kaniyhdistys ry – yhdistyksen tietopaketit ja toimintaa
Suomen estekanit ry – tietoa estehypystä ja kilpailuista
KaniWiki – asiallista tietoa kaneista
Facebook (ryhmä:yleistä keskustelua kaneista) – kysy ja keskustele




1 kommentti:

  1. Moi! Mä oon miettiny aika kauan jos hankkisin ranskanlupan. Sille tuli oma huone ja kesällä se pääsis joka päivä ulos, mutta se kysymys paljonko Rabbit Royalea kannattaa antaa sitten kasvavalle ja sit kun se on aikuinen?

    VastaaPoista